{"id":388,"date":"2025-12-12T20:37:36","date_gmt":"2025-12-12T20:37:36","guid":{"rendered":"https:\/\/www.petriaslak.fi\/?p=388"},"modified":"2025-12-13T10:24:23","modified_gmt":"2025-12-13T10:24:23","slug":"anemoia-kaipuuta-siihen-mita-ei-koskaan-ollut","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.petriaslak.fi\/index.php\/2025\/12\/12\/anemoia-kaipuuta-siihen-mita-ei-koskaan-ollut\/","title":{"rendered":"Anemoia &#8212; kaipuuta siihen mit\u00e4 ei koskaan ollut"},"content":{"rendered":"\n<p class=\"has-ast-global-color-2-color has-text-color has-link-color wp-elements-134c20778a177e1d7b3a65dba1954d43\"><strong>Heidegger ja teknologinen kehyst\u00e4minen<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Vuonna 1954 julkaisemassaan esseess\u00e4 <em>The Question Concerning Technology<\/em>, Martin Heidegger asettaa ihmisen ja teknologian v\u00e4lisen suhteen varsin lohduttomaan valoon (Krell 1977). Aiempi k\u00e4sitys siit\u00e4, ett\u00e4 teknologialla olisi kaksoisluonne toisaalta <em>v\u00e4lineen\u00e4 <\/em>ja toisaalta ihmisen <em>tietoisena toimintana <\/em>korvautuu Heideggerin ajattelussa ihmisen ajattelua, n\u00e4kemyksi\u00e4 ja toimintaa muovaavana voimana, jota h\u00e4n kutsuu &#8220;suurimmaksi vaaraksi&#8221;.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-embed is-type-video is-provider-youtube wp-block-embed-youtube wp-embed-aspect-16-9 wp-has-aspect-ratio\"><div class=\"wp-block-embed__wrapper\">\n<iframe title=\"anemoia\" width=\"500\" height=\"281\" src=\"https:\/\/www.youtube.com\/embed\/RzOSY5uuEuo?feature=oembed\" frameborder=\"0\" allow=\"accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture; web-share\" referrerpolicy=\"strict-origin-when-cross-origin\" allowfullscreen><\/iframe>\n<\/div><figcaption class=\"wp-element-caption\">Videoteokseni Anemoia (2025) kertoo tuntemuksistani teknologisessa kehyksess\u00e4. <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n<p>Pelk\u00e4n v\u00e4lineen sijaan teknologia on Heideggerin mukaan <em>tapa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 maailmaa<\/em>. Keskeinen k\u00e4site Heideggerin ajattelussa on<em> ge-stellen, <\/em>englanniksi <em>enframing<\/em> tai suomeksi <em>kehyst\u00e4minen (Krell 1977, 7)<\/em>. Kehyst\u00e4minen tarkoittaa teknologial\u00e4ht\u00f6isen ajattelun tapaa &#8220;paljastaa&#8221; asioita niiden resurssiluonteen mukaiseksi. Vuoresta tulee kaivos, kivest\u00e4 tulee malmi. Kehystys on niin vahva mekanismi, ett\u00e4 olemme jo ajat sitten alkaneet ajatella itse\u00e4mmekin teknologisen prosessin resursseina.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Ihmisk\u00e4sityksen redusoituminen resurssiksi ei kuitenkaan ole teknologisen kehyst\u00e4misen ainoa vaara. Ensinn\u00e4kin <em>olemme my\u00f6s menett\u00e4m\u00e4ss\u00e4 yhteyden autenttiseen ihmiskokemukseemme<\/em>, jonka sijaan n\u00e4emme, ajattelemme ja koemme niit\u00e4 asioita, joita teknologiskaupallinen apparaatti antaa meid\u00e4n n\u00e4hd\u00e4, ajatella ja kokea. Toisekseen <em>uhattuna on my\u00f6s vapaus<\/em>, sill\u00e4 n\u00e4enn\u00e4inen rajaton vapautemme valita ja ajatella tapahtuu teknologiskaupallisissa viiteyhteyksiss\u00e4, markkinan, tehokkuuden ja teknologisen edistyksen s\u00e4\u00e4telemin\u00e4.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Heidegger itse ajattelee, ett\u00e4 kehystys sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s &#8220;<em>pelastavan voiman<\/em>&#8220;, jos tulemme siit\u00e4 tietoisiksi (Krell 1977, 10). Ajattelen kuitenkin, ett\u00e4 vaikka 1950-luvun maailmassa n\u00e4in olisi viel\u00e4 voinutkin k\u00e4yd\u00e4, sirpaloituneessa nykydiskurssissa t\u00e4llaiselle ajattelulle ei voi ker\u00e4\u00e4nty\u00e4 tarvittavaa momentumia, varsinkin kun se on algoritmeja kontrolloivien teknologiaj\u00e4ttien intressien vastaista. Ihminen ja teknologinen kehyst\u00e4minen n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t olevan peruuttamattomasti yht\u00e4, ja humanistinen ajattelu on j\u00e4\u00e4nyt ikuiseen oppositioon.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-ast-global-color-2-color has-text-color has-link-color wp-elements-4d49aa6c5f0ab40e5bd991c5ec03e751\">Posthumanismi<\/p>\n\n\n\n<p>Olemme siis astuneet <em>posthumanistiseen <\/em>aikaan. Valinnannanvapautta harjoittavan, autonomisen, biologis-sosiaalisen yksil\u00f6toimijan sijaan meist\u00e4 on tullut kompleksia ja liukuvia biologisten, sosiaalisten ja teknologisten lainalaisuuksien yhdistelmi\u00e4, joiden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4 ominaisuus on yhteytemme toisiin olentoihin. T\u00e4llaisista muodostuneen yhdyskunnan n\u00e4keminen analogiseksi aitososiaalisten hy\u00f6nteisten superorganismien kanssa on melko helppoa.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Yksil\u00f6t erikoistuvat teht\u00e4viins\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 en\u00e4\u00e4 kykenisi korvaamaan jotain toista erikoistunutta teht\u00e4v\u00e4\u00e4 tekev\u00e4\u00e4 yksil\u00f6\u00e4, saati selvi\u00e4m\u00e4\u00e4n itsen\u00e4isesti, osa yksil\u00f6ist\u00e4 menett\u00e4\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntymiskykyns\u00e4 (teknologisesti edistyneiss\u00e4 yhteiskunnissa syntyvyys laskee), ja niin edelleen. Kaiken t\u00e4m\u00e4n mahdollistaa teknologinen j\u00e4rjestelm\u00e4 samaan tapaan kuin muurahaisyhdyskunnassa sen mahdollistaa biologinen feromonij\u00e4rjestelm\u00e4.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Yksil\u00f6n ja yhdyskunnan v\u00e4linen magnitudi- ja kompleksisuustasoero aiheuttaa sen, ett\u00e4 vaikka pieniss\u00e4 taskuissa muodostuisi ennakoivaa ja suunnitelmallista, ihmisl\u00e4ht\u00f6ist\u00e4 ajattelua, koko yhdyskunnan l\u00e4pi sit\u00e4 on mahdotonta vied\u00e4. Poliittinen j\u00e4rjestelm\u00e4 muodostaa alati pienenev\u00e4n osuuden vastaanottamistamme ja l\u00e4hett\u00e4mist\u00e4mme signaaleista. Nuorempien sukupolvien k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 ohjailevat jo paljolti ideologioiden, tiedonv\u00e4lityksen ja tietopohjaisen harkinnan sijaan s\u00e4hk\u00f6isin\u00e4 signaaleina ylikansallisesti levi\u00e4v\u00e4t meemit. Olemme menett\u00e4neet tai menett\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tietoisuuksiin perustuvan kyvyn ohjata lajimme kohtaloa. T\u00e4m\u00e4n huomaamme kyvytt\u00f6myydest\u00e4mme hallita ilmastonmuutosta.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Yksil\u00f6n tasolla posthumanismi voi kuitenkin n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 miellytt\u00e4v\u00e4n\u00e4 asiana. Mit\u00e4 sitten jos menet\u00e4mmekin kyvyn tai potentiaalin vaikuttaa, tai jos menet\u00e4mme vanhanaikaisen yhteyden biologisiin<em> homo sapiensin<\/em> realiteetteihin, kun voimme teknologiskaupallisen koneiston sis\u00e4ll\u00e4 etsiyty\u00e4 kohti mielihyv\u00e4\u00e4 ja &#8212; koneiston asettamissa kehyksiss\u00e4 &#8212; toimia itsen\u00e4isesti ja el\u00e4\u00e4 kategoriavapaata el\u00e4m\u00e4\u00e4?&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Esimerkiksi posthumanismin edustaja Donna Harawayn <em>The Cyborg Manifesto<\/em> vuodelta 1985 esitt\u00e4\u00e4 digitalisaation ja kybernetiikan positiivisessakin valossa, sill\u00e4 n\u00e4iden avulla ja vaikutuksesta on mahdollista m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 itse ja uudelleen mit\u00e4 tarkoittaa olla mies, nainen tai ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ihminen. Jossain m\u00e4\u00e4rin ja jossain paikoin olemmekin sittemmin vapautuneet sukupuoliroolien ikeest\u00e4. Haraday puhui my\u00f6s <em>tilannekohtaisista tiet\u00e4myksist\u00e4<\/em>, jossa h\u00e4nen ajattelunsa linkittyy Heideggerin kehyksiin. Teknologian vallitessa se, mik\u00e4 on <em>totta <\/em>on valmistettua ja paljastettua samaan tapaan kuin ihmisen raaka-aineluonne. (Weigel 2019)<\/p>\n\n\n\n<p>Rosi Braidotti taas ehdottaa, ett\u00e4 postmodernin aikana teorian tasolla mahdollistunut <em>nomadinen subjektiivisuus <\/em>antaa avaimet yksil\u00f6n itsem\u00e4\u00e4rittelyyn kohti merkityksellist\u00e4, luovaa el\u00e4m\u00e4ntyyli\u00e4, kun mik\u00e4\u00e4n vanhoista rakenteista ei tunnu tarjoavan suojaa tai turvaa.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-ast-global-color-2-color has-text-color has-link-color wp-elements-9931639cfa3b8bd82d953a4f8ff14c6a\">Min\u00e4 ja posthumanistinen maailma<\/p>\n\n\n\n<p>On kuitenkin osoittautunut, ett\u00e4 Heidegger oli oikeassa, kaikki ajattelumme on teknologiskaupallisen kehyksen sis\u00e4ll\u00e4 tapahtuvaa. Olemme siis vapaita valitsemaan merkityksemme ja el\u00e4m\u00e4ntyylimme vain niin kauan kuin suoritamme teknologiskaupallisen koneiston meille antamaa kastiroolia kuluttajina, hy\u00f6dykkein\u00e4 ja resursseina, emmek\u00e4 yrit\u00e4 anakronistisesti ajatella niiden ulkopuolisesti eli harjoittaa todellista vapautta. (Trendel 2021)<\/p>\n\n\n\n<p>Mielest\u00e4ni posthumanistinen filosofia j\u00e4tt\u00e4\u00e4kin vastaamatta t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kysymykseen. Yksil\u00f6tason miellytt\u00e4vyys kun koskee vain kulloistakin ajanhetke\u00e4. Teknologiasyntyinen kehyst\u00e4minen on toimintaa, jolta puuttuu ajallinen ulottuvuus, koska se ei ole varsinaisesti ihmisen itsetietoista toimintaa vaan teknologian emergentti piirre. Siksi silt\u00e4 puuttuu kyky v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 seuraamuksia, jotka eiv\u00e4t ota kantaa v\u00e4litt\u00f6m\u00e4\u00e4n resurssi- tai hy\u00f6dykeluonteeseen. Kehyst\u00e4misen avulla <em>paljastuneet <\/em>ratkaisut pyrkiv\u00e4t aina s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n teknologian hegemonian ihmisen ajattelussa. <\/p>\n\n\n\n<p>Tilanne on sama kuin jos meid\u00e4n pit\u00e4isi tyrehdytt\u00e4\u00e4 verenvuoto, mutta ainoa keinomme olisi leikata veitsell\u00e4 itse\u00e4mme.&nbsp;T\u00e4m\u00e4 saa minut tuntemaan surua. Ei itseni vuoksi, ei tulevien sukupolvien vuoksi (sill\u00e4 he ovat <strong>posthumaaneja<\/strong>, uutta lajia, joka ei osaa unelmoida homo sapiensin unelmia), vaan ihmislajin hukatun potentiaalin vuoksi. My\u00f6s <strong>meist\u00e4 <\/strong>olisi voinut tulla jotain suurta ja kaunista, eik\u00e4 vain meid\u00e4n j\u00e4lkeemme tulevasta\/tulleesta posthumaanista yhdyskuntaorganismista. Yhdysvaltalainen neologisti John Koenig on nimennyt t\u00e4llaisen nostalgiantunteen jostain mit\u00e4 ei ole koskaan kokenut, <em>anemoiaksi (Koenig 2021)<\/em>.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-ast-global-color-2-color has-text-color has-link-color wp-elements-710d57eaa7111b22019e78820376f8a3\"><strong>L\u00e4hteet<\/strong><strong><\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Koenig, J. 2021.The Dictionary of Obscure Sorrows. Viitattu 19.1.2025. <a href=\"https:\/\/www.thedictionaryofobscuresorrows.com\/concept\/anemoia\">https:\/\/www.thedictionaryofobscuresorrows.com\/concept\/anemoia<\/a><\/p>\n\n\n\n<p>Krell, D. 1977. The Question Concerning Technology,&#8221; in Martin Heidgger: Basic Writings. Viitattu 19.1.2025. <a href=\"https:\/\/www2.hawaii.edu\/~freeman\/courses\/phil394\/The%20Question%20Concerning%20Technology.pdf\">https:\/\/www2.hawaii.edu\/~freeman\/courses\/phil394\/The%20Question%20Concerning%20Technology.pdf<\/a><\/p>\n\n\n\n<p>Puolakka, P. 2016. Tattiopas. Uusi tuiralainen. BOD &#8211; Books on Demand, Helsinki.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Trendel, A. 2021. Nomadic Theory: The Portable Rosi Braidotti. Voegelin view. Viitattu 19.1.2025.&nbsp; <a href=\"https:\/\/voegelinview.com\/nomadic-theory-the-portable-rosi-braidotti\/\">https:\/\/voegelinview.com\/nomadic-theory-the-portable-rosi-braidotti\/<\/a><\/p>\n\n\n\n<p>Weigel, M. 2019. Feminist cyborg scholar Donna Haraway: \u2018The disorder of our era isn\u2019t necessary\u2019. The Guardian. Viitattu 19.1.2025. <a href=\"https:\/\/www.theguardian.com\/world\/2019\/jun\/20\/donna-haraway-interview-cyborg-manifesto-post-truth\">https:\/\/www.theguardian.com\/world\/2019\/jun\/20\/donna-haraway-interview-cyborg-manifesto-post-truth<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Heidegger ja teknologinen kehyst\u00e4minen Vuonna 1954 julkaisemassaan esseess\u00e4 The Question Concerning Technology, Martin Heidegger asettaa ihmisen ja teknologian v\u00e4lisen suhteen [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"site-sidebar-layout":"left-sidebar","site-content-layout":"","ast-site-content-layout":"normal-width-container","site-content-style":"default","site-sidebar-style":"default","ast-global-header-display":"","ast-banner-title-visibility":"","ast-main-header-display":"","ast-hfb-above-header-display":"","ast-hfb-below-header-display":"","ast-hfb-mobile-header-display":"","site-post-title":"","ast-breadcrumbs-content":"","ast-featured-img":"","footer-sml-layout":"","ast-disable-related-posts":"","theme-transparent-header-meta":"","adv-header-id-meta":"","stick-header-meta":"","header-above-stick-meta":"","header-main-stick-meta":"","header-below-stick-meta":"","astra-migrate-meta-layouts":"default","ast-page-background-enabled":"default","ast-page-background-meta":{"desktop":{"background-color":"var(--ast-global-color-5)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"tablet":{"background-color":"","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"mobile":{"background-color":"","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""}},"ast-content-background-meta":{"desktop":{"background-color":"var(--ast-global-color-4)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"tablet":{"background-color":"var(--ast-global-color-4)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"mobile":{"background-color":"var(--ast-global-color-4)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""}},"footnotes":""},"categories":[14],"tags":[20,19,22,21],"class_list":["post-388","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-essee","tag-donna-haraway","tag-martin-heidegger","tag-posthumanismi","tag-rosi-braidotti"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.petriaslak.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/388","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.petriaslak.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.petriaslak.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.petriaslak.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.petriaslak.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=388"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.petriaslak.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/388\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":405,"href":"https:\/\/www.petriaslak.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/388\/revisions\/405"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.petriaslak.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=388"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.petriaslak.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=388"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.petriaslak.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=388"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}